| Chapter 4 |
1 |
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: --
|
2 |
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla? --
|
3 |
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut; --
|
4 |
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut. --
|
5 |
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut. --
|
6 |
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi? --
|
7 |
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? --
|
8 |
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. --
|
9 |
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. --
|
10 |
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan; --
|
11 |
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat. --
|
12 |
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, --
|
13 |
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. --
|
14 |
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni. --
|
15 |
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. --
|
16 |
Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen: --
|
17 |
`Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas? --
|
18 |
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; --
|
19 |
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen; --
|
20 |
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. --
|
21 |
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.`" --
|