| Chapter 6 |
1 |
Job vastasi ja sanoi: --
|
2 |
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan! --
|
3 |
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan. --
|
4 |
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua. --
|
5 |
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? --
|
6 |
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa? --
|
7 |
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka. --
|
8 |
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni! --
|
9 |
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! --
|
10 |
Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. --
|
11 |
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin? --
|
12 |
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea? --
|
13 |
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut? --
|
14 |
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon. --
|
15 |
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin. --
|
16 |
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi; --
|
17 |
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen. --
|
18 |
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. --
|
19 |
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä; --
|
20 |
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa. --
|
21 |
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte. --
|
22 |
Olenko sanonut: `Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani, --
|
23 |
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä`? --
|
24 |
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. --
|
25 |
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne? --
|
26 |
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat. --
|
27 |
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. --
|
28 |
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne. --
|
29 |
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä. --
|
30 |
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?" --
|