| Chapter 9 |
1 |
Job vastasi ja sanoi: --
|
2 |
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan! --
|
3 |
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta. --
|
4 |
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta? --
|
5 |
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa; --
|
6 |
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat; --
|
7 |
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään; --
|
8 |
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita; --
|
9 |
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat; --
|
10 |
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää. --
|
11 |
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa. --
|
12 |
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: `Mitä sinä teet?` --
|
13 |
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat. --
|
14 |
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan? --
|
15 |
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa. --
|
16 |
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani, --
|
17 |
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi, --
|
18 |
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla. --
|
19 |
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: `Tässä olen!` mutta jos oikeutta, niin: `Kuka vetää minut tilille?` --
|
20 |
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi. --
|
21 |
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa. --
|
22 |
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin. --
|
23 |
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa. --
|
24 |
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten? --
|
25 |
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä, --
|
26 |
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen. --
|
27 |
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua, --
|
28 |
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi. --
|
29 |
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan? --
|
30 |
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä, --
|
31 |
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat. --
|
32 |
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme. --
|
33 |
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle --
|
34 |
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua; --
|
35 |
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani." --
|