Finnish Bible (1938)

Job 28

Job

Return to Index

Chapter 29

1


 

  Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:  

 

 

--

2


 

  "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,  

 

 

--

3


 

  jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!  

 

 

--

4


 

  Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,  

 

 

--

5


 

  jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,  

 

 

--

6


 

  jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!  

 

 

--

7


 

  Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,  

 

 

--

8


 

  niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,  

 

 

--

9


 

  päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.  

 

 

--

10


 

  Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.  

 

 

--

11


 

  Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;  

 

 

--

12


 

  minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.  

 

 

--

13


 

  Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.  

 

 

--

14


 

  Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.  

 

 

--

15


 

  Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.  

 

 

--

16


 

  Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.  

 

 

--

17


 

  Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.  

 

 

--

18


 

  Silloin ajattelin: `Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.  

 

 

--

19


 

  Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.  

 

 

--

20


 

  Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.`  

 

 

--

21


 

  He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.  

 

 

--

22


 

  Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.  

 

 

--

23


 

  He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.  

 

 

--

24


 

  Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.  

 

 

--

25


 

  Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."  

 

 

--

Job 30

 

 

 

 

HTMLBible Software - Public Domain Software by johnhurt.com

 


Other Items are Available At These Sites: