| Chapter 31 |
1 |
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! --
|
2 |
Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? --
|
3 |
Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. --
|
4 |
Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani? --
|
5 |
Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, --
|
6 |
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa`alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. --
|
7 |
Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini, --
|
8 |
niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa. --
|
9 |
Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, --
|
10 |
niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut; --
|
11 |
sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos, --
|
12 |
tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni. --
|
13 |
Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani, --
|
14 |
niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? --
|
15 |
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut? --
|
16 |
Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? --
|
17 |
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä? --
|
18 |
En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä. --
|
19 |
Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla, --
|
20 |
jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla, --
|
21 |
jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa, --
|
22 |
niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa. --
|
23 |
Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä. --
|
24 |
Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: `Sinä olet minun turvani`, --
|
25 |
jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, --
|
26 |
jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, --
|
27 |
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, --
|
28 |
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. --
|
29 |
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi? --
|
30 |
En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä. --
|
31 |
Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? --
|
32 |
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin. --
|
33 |
Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni, --
|
34 |
säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta? --
|
35 |
Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan! --
|
36 |
Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi. --
|
37 |
Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas. --
|
38 |
Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät, --
|
39 |
jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, --
|
40 |
niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet. --
|