| Chapter 39 |
1 |
(38:39) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän, --
|
2 |
kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä? --
|
3 |
Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla? --
|
4 |
(39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? --
|
5 |
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? --
|
6 |
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. --
|
7 |
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. --
|
8 |
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, --
|
9 |
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? --
|
10 |
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; --
|
11 |
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. --
|
12 |
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? --
|
13 |
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? --
|
14 |
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? --
|
15 |
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? --
|
16 |
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? --
|
17 |
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. --
|
18 |
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. --
|
19 |
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. --
|
20 |
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. --
|
21 |
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. --
|
22 |
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? --
|
23 |
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. --
|
24 |
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. --
|
25 |
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. --
|
26 |
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. --
|
27 |
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. --
|
28 |
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. --
|
29 |
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? --
|
30 |
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? --
|
31 |
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. --
|
32 |
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. --
|
33 |
(39:30) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin." --
|
34 |
(40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi: --
|
35 |
"Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!" --
|
36 |
Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: --
|
37 |
"Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; --
|
38 |
(40:5) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee." --
|