| Chapter 77 |
1 |
Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. --
|
2 |
Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi. --
|
3 |
Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli. --
|
4 |
Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela. --
|
5 |
Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua. --
|
6 |
Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia. --
|
7 |
Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii: --
|
8 |
Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota? --
|
9 |
Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen? --
|
10 |
Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela. --
|
11 |
Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut. --
|
12 |
Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi. --
|
13 |
Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi. --
|
14 |
Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala? --
|
15 |
Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa. --
|
16 |
Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela. --
|
17 |
Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät. --
|
18 |
Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät. --
|
19 |
Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi. --
|
20 |
Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet. --
|
21 |
Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä. --
|