Finnish Bible (1938)

Psalms 108

Psalms

Return to Index

Chapter 109

1


 

  Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.  

 

 

--

2


 

  Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.  

 

 

--

3


 

  Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.  

 

 

--

4


 

  Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.  

 

 

--

5


 

  He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.  

 

 

--

6


 

  Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.  

 

 

--

7


 

  Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.  

 

 

--

8


 

  Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.  

 

 

--

9


 

  Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.  

 

 

--

10


 

  Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.  

 

 

--

11


 

  Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.  

 

 

--

12


 

  Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.  

 

 

--

13


 

  Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.  

 

 

--

14


 

  Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.  

 

 

--

15


 

  Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.  

 

 

--

16


 

  Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.  

 

 

--

17


 

  Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.  

 

 

--

18


 

  Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.  

 

 

--

19


 

  Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.  

 

 

--

20


 

  Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.  

 

 

--

21


 

  Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.  

 

 

--

22


 

  Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.  

 

 

--

23


 

  Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.  

 

 

--

24


 

  Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.  

 

 

--

25


 

  Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.  

 

 

--

26


 

  Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;  

 

 

--

27


 

  ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.  

 

 

--

28


 

  Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.  

 

 

--

29


 

  Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.  

 

 

--

30


 

  Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.  

 

 

--

31


 

  Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.  

 

 

--

Psalms 110

 

 

 

 

HTMLBible Software - Public Domain Software by johnhurt.com

 


Other Items are Available At These Sites: