| Chapter 132 |
1 |
Matkalaulu. Muista, Herra, Daavidin hyväksi kaikkia hänen vaivojansa, --
|
2 |
hänen, joka vannoi valan Herralle ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle: --
|
3 |
"Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani, --
|
4 |
minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, --
|
5 |
ennenkuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle". --
|
6 |
Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, me löysimme sen Jaarin kedoilta. --
|
7 |
Menkäämme hänen asumukseensa, kumartukaamme hänen jalkainsa astinlaudan eteen. --
|
8 |
Nouse, Herra, leposijaasi, sinä ja sinun väkevyytesi arkki. --
|
9 |
Sinun pappisi olkoot puetut vanhurskaudella, ja sinun hurskaasi riemuitkoot. --
|
10 |
Palvelijasi Daavidin tähden älä torju pois voideltusi kasvoja. --
|
11 |
Herra on vannonut Daavidille totisen valan, jota hän ei peruuta: "Sinun ruumiisi hedelmän minä asetan sinun valtaistuimellesi. --
|
12 |
Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin saavat heidänkin poikansa istua sinun valtaistuimellasi iankaikkisesti." --
|
13 |
Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa: --
|
14 |
"Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut. --
|
15 |
Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin. --
|
16 |
Sen papit minä puetan autuudella, ja sen hurskaat riemuiten riemuitkoot. --
|
17 |
Siellä minä annan yletä Daavidille sarven, sytytän voidellulleni lampun. --
|
18 |
Hänen vihollisensa minä puetan häpeällä, mutta hänen päässänsä loistaa hänen kruununsa." --
|