| Chapter 139 |
1 |
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. --
|
2 |
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. --
|
3 |
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. --
|
4 |
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. --
|
5 |
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. --
|
6 |
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. --
|
7 |
Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? --
|
8 |
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. --
|
9 |
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, --
|
10 |
sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. --
|
11 |
Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", --
|
12 |
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. --
|
13 |
Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. --
|
14 |
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. --
|
15 |
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. --
|
16 |
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. --
|
17 |
Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! --
|
18 |
Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi. --
|
19 |
Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois! --
|
20 |
Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi. --
|
21 |
Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? --
|
22 |
Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani. --
|
23 |
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. --
|
24 |
Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. --
|