| Chapter 1 |
1 |
Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut, --
|
2 |
viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, --
|
3 |
taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, --
|
4 |
mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille. --
|
5 |
Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta --
|
6 |
ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa. --
|
7 |
Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. --
|
8 |
Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, --
|
9 |
sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. --
|
10 |
Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. --
|
11 |
Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi; --
|
12 |
nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; --
|
13 |
me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla; --
|
14 |
heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" - --
|
15 |
älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa. --
|
16 |
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. --
|
17 |
Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan: --
|
18 |
omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä. --
|
19 |
Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen. --
|
20 |
Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; --
|
21 |
meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo: --
|
22 |
Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? --
|
23 |
Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. --
|
24 |
Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, --
|
25 |
vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, --
|
26 |
niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; --
|
27 |
kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. --
|
28 |
Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. --
|
29 |
Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa --
|
30 |
eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, --
|
31 |
saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. --
|
32 |
Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. --
|
33 |
Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta. --
|